Terveisiä herkkulandiasta!

Pari päivää mennyt ilman treeniä ja ravinto ollut ihan kakkaa. Rasvaa ja sokeria! Höttöhiilareita! Ja tietysti miun salikortti pitäs ladata eikä se onnistu ennenkun sunnuntaina, koska miun salilla ei oo henkilökuntaa kun parina päivänä viikossa pari tuntia kerrallaa. Eli rankin treeni mikä tässä nyt on ollu on joulu-ostoksilla juokseminen ja ruuhkassa tungeksiminen. (Käden tasainen liike suun ja sipsikupin välillä linnanjuhlia vahdatessa ei taida oikein mennä liikunnasta?)

omnom

Nyt on kuitenkin joulukortit lähetetty, suurinosa lahjoista ostettu ja oma kuusi lyöty pystyyn.

Mie en oo jouluihminen. Inhoon sitä että pitää muistaa lähettää kortit kaikille mummonkumminkaimoille ja ostaa lahjoja kaikille mahdollisille ja mahdottomille ihmisille. Pyrin välttämään stressiä ja tekemään suurimman osan joululahjaostoksista netissä. Mutta valitettavasti tältä hypetykseltä ja joulurenkutuksilta ei vaan pääse pakoon. Meet lähikauppaan niin kokomaailma on täynnä joulusuklaata ja kortteja ja tonttuja ja pipareita ja kinkkua ja torttua ja enkelikelloja ja kaikkee kauheen kivaa ja mukavaa krääsää ja mussutettavaa.

Pidän joulusta sitten siinä vaiheessa kun ollaan perheellä avattu lahjat ja katellaan telkkaria mahat pystyssä. (Sen jälkeen siis kun se ähky-kuvotus on menny ohi.) Mutta kaikki ennen sitä on kauheeta.

Miun kuusi on kätevästi muovia.

Olin tässä muutaman päivän äitillä ja siksipä ei ole tullut päivityksiä ja ruokakin on ollu pyllystä. Nyt sitten taas omissa ruuissa ja rutiineissa. Ehkä huomenna on jo projektin kannalta parempi päivä.

Mutta mikään ei oo rentouttavampaa kun istua nojatuolissa jalat rahilla ja sylissä korisee äitin sylipossu poikittain ja nauttii hieronnasta.

Yksi-silmäinen syliporsas.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

-RockDoll-