maanantai 25. marraskuuta 2013

Oi ihanat miehet.

Viikko potkaistu käyntiin. Käyty töissä ja treenattu.

Raahauduin töistä salille, puoli nukuksissa, pää suristen. Kun pääsin salin puolelle, siellä istui mitä upein mies ja puski rautaa. Sydän jätti lyönnin väliin ja pää tuntu (jos mahdollista) vielä kevyemmältä. Sitten siinä miettimään et miten toiseen voi salilla ottaa kontaktia. "Moi, käyt sä usein täällä?" ei oikein toimi salilla. Voiko salilla yleensäkkään mennä iskemään? Siinä kun päässä pyöri "keksi nyt jotain", tää ilmestys sai viimesen vinopena-sarjan tehtyä, nappas kassinsa ja lähti. Siinä sit istuin pettyneenä ja edelleen hyvin väsyneenä.

Mietittyäni tätä olen päätynyt lopputulokseen että jos toinen on kiinnostunut, on ok mennä sanomaan jotain (se mitä se olisi, en tiedä), mutta jos toinen ei oo kiinnostunu niin se ei sovi. Mut miten tiedät onko toinen kiinnostunu?

Niinhän se menee itelläkin et jos esim tää:
...tulis salilla sanomaan jotain, niin se ois ihan sama mitä se sanos, ja hymyilisin loppupäivän.

Mutta jos joku tällänen:
...kattos päinkin niin mielessä kävis: "ei salilla jutella, uspo".

Tää on oikeesti kyllä iso ongelma tälläsen sinkkunaisen elämässä. Ainoa paikka jossa näkyy miun makuun olevia miehiä, on sali. Ja salilla se jutun alottaminen ei sit ookkaan helppoa ja pakkiksen keskusteluista päätellen ei ees toivottavaa/sallittua. :(

Heh, on miulla ongelmat. :D

-RockDoll-

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Sunnuntai.

Huomenta.

Olen päässy sängystä ylös suht ajoissa ja puuron jäähtymistä ja vetäytymistä ootellessa, ajattelin vähän kirjotella tänne pitkästä aikaa. 

Ei oo oikein tullu kirjoteltua kun tuntuu ettei oo mitään kirjotettavaa. Mie käyn töissä ja salilla, mie haparoin ruokavalion kanssa. Eli ihan samaa kun aina. Treeni kulkee, mut sotaa on vaikee voittaa jos joka toinen taistelu hävitään, eli se ruoka. Tälläviikolla olen tosin onnistunu syömisissäkin paremmin kun aikoihin,  mutta heti jos repsahtaa yhtään niin se näkyy vaa'alla.

Treenissä miulle on noussu yllättäen uusi lempitreenattava, ojentajat! Entinen inhokki, tällähetkellä jotain ihan huippua. Ja kaikki mitä tarvittiin oli kapea penkki. :) Kun vielä sais selän treenaamiseen saman innon, suurinpiirtein kaikki muut osaset on loksahellu treenissä kohdilleen, paits se selkä.


Ilkesimpä laittaa ekaa kertaa nuo miun Bia Brazilit jalkaan. Ja vaikka ne tahtoo vyötäröltä rullautua jatkuvasti alas niin eivät näyttäneetkään jalassa pahalta. Siitä saa inspiraatiota ja toivoa, että vaikka vuosien saatossa vaa'an lukema ei olekkaan pysynyt niin alhaalla kuin olisin toivonut, niin kroppa on selkeästi muuttunu. Paketti on tiiviimpi. Ja vaikka en ole vielä tyytyväinen yhteenkään osaseen kropassani, niin tunnen että olen lähempänä kuin viimevuonna tähän aikaan.

Nyt puuron syöntiin ja sit salille, tekemään viikon viimenen treeni. Ulkona sataa lunta ja koko maailma on valkonen. Kuukausi jouluun. :)

-RockDoll-

tiistai 5. marraskuuta 2013

Tavallinen päivä.

Iltavuoroaamu. Heräsin 8:30 ja söin aamupalan. Reippaana pesin sit koneellisen pyykkiä, tiskasin kaiken kertyneen tiskin, höyrytin kilon kaalia. Laitoin kodin kuntoon, koska meidän talonyhtiössä alko eilen ilmastointien tarkastaminen. En halua että koti on räjähtäneen näkönen jos tänne miun töissä ollessa poksahtaa joku setä.

Rakas höyrytin. <3
Hiimailin myös pitkään noissa miun Bia Brazilin trikoissa ja tsemppasin itteeni laittamaan ne salille päälle. Otin ne kyllä treenireppuun mukaan.
sää ei paljoo mieltä ylennä

Yheltätoista polkasin keskustaan, kävin lataamassa salikortin (Energylle vielä kerran) ja hain sokokselta siskon jolululahjan. :) Sitten tukkaputkella töihin. 11:45 avasin työpaikan oven ja alotin 9tunnin iltavuoron lounaskärrin hakemisella.

 Töiden jälkeen hetkeks väsymys valtas ja mietin et mitä järkeeee??? Mut hain sit vähän vauhtia äitiltä ja siis lähinnä suklaakulhosta. Söin kaks tuollasta suklaaököä. Ja jatkoin matkaa keskustaan.


 En sit saanu itteeni vetämään jalkaan niitä trikoita. Omassa päässäni näytän niissä aivan naurettavalta. Treenasin siis ihan vaan kollegepöksyissä.

Käsi näyttää revityltä.
Venyttelytilasta oli kadonnu hassut pakattomat laitteet ja tilalle oli tullu tollasia pahvilaatikoita. Mie jo vähän innostuin et mitä uutta ihanaa on hankittu, mut lähempi tarkastelu osostti että paketeissa on kaksi uutta kuntopyörää ja uusi juoksumatto. :( Miun mielestä energyllä on tarpeeks noita lämmittelyvehkeitä. Taitaa tällähetkellä löytyy kolme juoksumattoa, viis tavallista kuntopyörää + sellanen eteenpäin poljettava, kaks soutulaitetta ja erillaisia poljettavia stepperivehkeitä varmaan 7. Se mitä mie tuonne kaipaisin olis kevennetty leuanveto/dippi-laite.

Salihanskat on rikki... Ne repsottaa ja kääntyy nuo reunat pahasti ja siten painaa. Pitäs ostaa taas uudet. En vaan tiedä millaset olis hyvät.

Kotiin poljin vähän erikautta kun kävin abc:llä ruokakaupassa jauhelihan verran kotimatkalla. Oli muuten ihana reitti, ja oli jotenkin kauheen kaunista. Harmi ettei tuo kännykän kamera oikein kuvaa tuolla pimeissä olosuhteissa. Pitää ehkä joku ilta polkasta tuonne järkkärin ja jalan kanssa, siitä onkin pitkä aika kun oon viimeks innostunu valokuvaamisesta.





ABC:n alejauhelihat. :)
En nähny yhtäkään ihmistä abc:n ja kotipihan välissä. Oli vaan kauheen rauhallista ja kaunista, oikein mieli lepäs. Jostain syystä räntäsade ei haitannu enää yhtään ja mieli oli hyvä.

Pääsin kotiin lähempänä puoltayötä. Söin iltapalaa, kävin suihkussa ja painuin nukkumaan. Oikein hyvä päivä.

Ja nyt tän päivän kimppuun.

-RockDoll-

perjantai 1. marraskuuta 2013

Treenifiiliksiä

Menossa on nyt toinen kierrot rock hard-treenejä. Olen jättäny treeneistä pois nuo "hyppelyosiot". Niissä on muutenkin niin paljon tekemistä että tahtoo into loppua kesken. Ja rehellisesti puhuen ei tee ees mieli mennä salille jos eessä on reilusti yli 90min treeni. Ennen treenit oli n. tunnin mittasia...


Oon nyt kokeillu ekan kerran penkkiä kapeella otteella ojentajille. Ja on muuten ihana liike, polttelee niin että meinaa itku tulla viimesissä toistoissa. Ohjelmaan kuulus myös dipit 4xmax. Mut mitäs jos max on yksi? Miun ojentajat on ihan onnettomassa kunnossa. Oon vähän fuskannu niiden tekemisessä kun se ei oo "kivaa". Mut tuon kapean penkin myötä siihen tuli ihan uus ulottuvuus. Jännää miten tuotakaan ei oo tullu koskaan ennen kokeiltuu. :) Onneks tää uus ohjelma pistää kokeilemaan uusia juttuja. Tuntuu että tulee ihan uus kipinä treeniin uusien liikkeiden myötä. Sitä niin helposti jumahtaa siihen vanhaan tuttuun, jää mukavuusalueelle.

Hyvin käy better bodiesit rotsin ja maihareiden kaa. :) Eiks?
Jotenkin tuntuu töissä isoja ja jäykkiä ihmisiä pyöritellessä ja nostellessa, nyrkkejä ja potkuja väistellessä vaipan vaihdon lomassa että "hyppelyitä" saa tarpeeks jo siellä, ei tarvii enää salilla hypellä. Selittelyn makua? Näillä nyt kuitenkin mennään. ;)

-RockDoll-