Kun toinen sitten jatkoi matkaansa jäin miettimään kateuttani. Oi, kuinka haluaisinkaan tuon toiden kädet ja selän, ja mahan... Oivoi... Mutta hetkinen. Miksi ihmeessä kadehdin? Ei tuo toinenkaan niitä ole ilmaiseksi saanut. Minunkin kroppani on muotoutunut tälläiseksi ihan omilla valinnoilla. Olen sanonut kyllä liian usein herkuille, olen antanut mukavuudenhaluni vallata alaa liian usein. Tuon toisenkin kroppa on ihan samalla tavalla muotoutunut hänen omien päätöstensä ja toimiensa mukaan. Hän on sanonut ei herkuille, eikä ole jättänyt treenejä väliin. Niin minunkin on toimittava. Pidettävä pää kirkkaana ja tavoite mielessä.
Lopullinen tavoite vain tuntuu välillä niiiiin kaukaiselta että on vaikea nähdä että tästä:
Mutta ihmiset on saavuttanu ittesä kanssa paljon isompiakin muutoksia. Eli nyt pitää vaan uskoa vakaasti että minä pystyn siihen. Tottakai pystyn! Miksi en pystys? Ainoa joka voi estää minua pääsemästä tuohon olen minä.
PIRU SOIKOON! Treeni kulkee ja dietti pelaa. Nyt pitää vaan lopettaa ittesä possuna näkeminen ja alkaa puhumaan itsellensä positiivisesti.
-RockDoll-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti